Vol 1. Tiedän, että tulen kirjoittamaan tästä lisää. Minä niin tiedän.

Hyi hitto miten rumaksi voi design- nimellä kulkeva kuosi mennä. Puhun toki kansallisylpeydestämme, Marimekon unikosta. Se on raiskattu edestä ja takaa, kun sitä on tungettu niin hemmetin joka paikkaan. Miten olisi unikko- rc-mikroauto? Unikko- wc-istuin? Unikko- koirapanta? Kuka on ollut se pääpiru joka on keksinyt, että menestynyt kuosi = kuosi jonka voi tunkea mihin vaan??? Oksennusrefleksi on taattu, kun näen unikkoa. Tiheys on sitä luokkaa, että joku voisi luulla bulimikoksi.

Laitan taas pitkästä aikaa tännekin blogiin tekstiä. Älkää kuvitelkokaan, ettei minua ole vituttanut muutamaan vuoteen: voi, kyllä on, niin kovin ettei ole edes sanotuksi saanut. Mutta asiaan.

Mikä on se vaikeus, joka ihmisille tulee niissä hyvin pienissä ja yksinkertasissa asioissa, jotka niin helpottaisivat muiden elämää. Nimittäin ne helv*** käytöstavat.

Minulle opetettiin jo lapsena, ajanjaksona joka kiitos kysymästä meni ihan hyvin, että vanhuksille annetaan istuinpaikka heti kun vanhus vaan sattuu vahingossa näköpiiriin. Sille on syynsä: hypätkääpä itse raumattisiin niveliin, heikentyneisiin lihaksiin ja kaikensorttisiin rapistumiin ja katsokaa miten kauan jaksatte pojottaa. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, siellä päänupissa nimittäin? Onko se älyn, empatian vai opetuksen puutostila? 

Ihmiset kuvittelevat olevansa niin kuolemattomia.. Toivon todella, että ne narsistiset räkänokat joita pelottaa katsoa tervehtiessä silmiin mutta joiden suu syytää vittuperkelehomoa kuin viimeistä päivää, saisivat juuri sellaisen kohtelun sitten kun ovat itse heikkoja, minkä ovat aiemmin teoillaan ansainneet.

Haistakaa hanuri kaikki.

Mikseivät kaikki suomalaiset vain voisi reilusti olla ihan hiljaa omasta uskonnostaan ja näkemyksestään siihen? Asiahan on korkeintaan perhekeskeinen, eikä koko termin kuoppaamiseen tarvittaisi kuin yksi sukupolvi. Kristinusko on kuitenkin jo lähes parituhatta vuotta vanha keksintö, ei meillä taida olla enää kuin pyörä vanhempana mallina käytössä.

Kaiken lisäksi, kun kristinusko oli alunperin köyhien, vähäosaisten ja sorrettujen toivo. Valitettavasti se on sitä vieläkin.

Voiko joku tosissaan ja jokaisen yksilön ihmisarvoa kunnioittaen sanoa, että on täysin tervettä illat ja yöt ylistellä Jeesusta joukkohurmoksessa ja päivät mesota ja norkoilla torien varrella siinä toivossa, että löytäisi jonkun yhtä epätoivoisen? Eikö näille poloille voisi jo viimeinkin suoda kunnollista hoitoa?

Ei ole mikään salaisuus, että idea tähän blogiin syntyi junassa, kun olin matkustamassa yli neljä tuntia ihanien ihmisten keskellä.

Eivätkö ihmiset todellakaan löydä puhumiseen/huutamiseen mitään muuta paikkaa kuin hiljainen junavaunu? Olen huomannut, että henkilöt joilla ei ole minkäänlaista järjellistä aivokapasiteettia turvautuvat aina toisten aivokapasiteettiin olemalla olevinaan kovin sosiaalisia. "Tässä lukee 35, onkohan tämä siis paikka 35? Ai on! No hyvä! No tämähän on varmaan sitten minun paikka! Kun minun lipussa lukee 35! Konnari sanoi että tämä on vaunu 5? Onkohan tämä vaunu 5? Ai on! No enhän minä näistä tajua kun ulkonakin häikäisee!" Viisikymppiset ja siitä yli olevat naisihmiset ovat empiriiristen havaintojeni mukaan kaikki joko puheterapian tai kuulokojeen tarpeessa.Tai aivoimplantin.

Japanissa ei ole luvallista pitää puhelintaan auki junassa tai metrossa. Ihmiset voisivat murhata siellä paheksunnan aaltoon, jos jonkun huono-onnisen turistin kapula erehtyy rämisemään julkisessa kulkuvälineessä.

Keski-ikäiset "menestyvät" tai "nuhjuiset" sedät ovat myös melkoinen esitys. Jotkut vain ovat kasvaneet puhelimeen kiinni ja ilmaisevat sitä kautta egoaan muille. On se niin hienoa ja kaikkea olla niin tärkeä ja kertoa kovaan ääneen tulevista projekteista sille kännykälle, josta on akku loppu. Säälittävää. Lähes yhtä säälittäviä ovat ne nuhjuiset versiot, jotka ovat leveämpiä kuin pidempiä, kusseet housuunsa kolmesti ja aivoimesti yskivät viimeiset keuhkonrippeensä kanssaihmistensä päälle ihmeteltäväksi.

Ensimmäiseksi voin kertoa, että en pidä lapsista ja nuorista. Korjaan, minä vihaan lapsia ja nuoria. Kaikki ainakin alle 18-vuotiaat pitäisi olla laitoksessa kokopäiväisesti. Johan niihin tungetaan kaikki muutkin jotka eivät pysty olemaan yhteiskunnalle hyödyksi. Olen varma että saisimme miljoonasäästöt, jos kaikki lapset kasvatettaisiin yhtenä massana, kiikutettaisiin suoraan synnytysosastolta kasvatuslaitoksiin. Ei enää mitään törkyisiä graffitteja tai kännäävää teininuorisoa.

Lapset häiritsevät eivätkö osaa käyttäytyä laisinkaan. Niistä irtoaa kauhean voimakkaita ja korviasärkevän kimeitä ääniä julkisilla paikoilla. Eivätkä ne osaa lopettaa. Lapset tuijottavat ja kuolaavat kuin vähä-älyiset. Yhtä vähä-älyiset, mutta kymmenen vuotta vanhemmat ovat jo hoidossa, on vain ikäsyrjintää että moista suvaitaan lapsuuden nimissä.

Päiväkodin pitäjät, tarhatädit, luokanopettajat ja muut nuorisoasiantuntijat voisivat siis yhdistää voimansa. Kaikki vauvavoikasta lukioon yhden katon alla, turvallisesti samojen ihmisten seurassa, kasvatettu uusimpien ja parhaimmiksi todettujen kasvatusmetodien mukaan. Jos biologisilla vanhemmilla olisi muka joku aivan kauhea tarve nähdä omaa jälkikasvuaan, niin he voisivat vaikka käydä silloin tällöin  vilkaisemassa penskaansa. Ja vaikka säästää niille rahaa sitä hetkeä varten kun pääsevät kunnollisina kansalaisina elämään.